Marraskuu...nimenä aivan paras (martaat ovat kuolleiden henkiä..huhuu vaan), mutta muuten vuoden ankein kuukausi tammikuun ohella. Päivät mataa, mies taas pitkähkössä reissussa. Lapset ovat tosin olleet terveinä vaikka päiväkodissa jyllääkin kunnon tautiarsenaali. Ja nykyisin Hetakin tykkää mennä hoitoon. Itkua ei kuulu aamulla eikä iltapäivälläkään. Tätien suureksi yllätykseksi lapsi askartelee, leikkii ja laulaa, vaikka kaksi viikkoa aikaisemmin ei tahtonut osallistua mihinkään. Minähän sanoin, että se on vaan hitaastilämpiävää sorttia.

Hirviänpelottava kenttätyömetodiikkakurssikin tuli klaarattua ihan kiitettävän arvoisesti. Vieläkään en ymmärrä kuin mää siitä niin hyvän sain, mutta siellä se on opintorekisterissä joten en kehtaa kysellä...Professori mainitsi myös pelottavan "jatko-opiskelu"sanan. En oikein tiedä mitä ajatella. Riippuu siitäkin mitä miehelle on tarjolla väikkärin jälkeen. Ja tietysti siitä minkämoista rahoitusta olisi tarjolla. Semmonen aaninki on, että eipä paljon minkäänmoista. Eikä oikein huvittaisi maisterina ansaita tonnia kuussa - siivotessakin pääsisi paremmille tuntiansioille.

Huomenna olisi kuun vika hoitopäivä. Tytöt odottavat Playmobil-joulukalenterin avaamista ihan intopiukeena. Ei sillä, jos olisin tuollaisen kalenterin saanut itse viisivuotiaana... Minä odotan, että saisin yhden tutkimussuunnitelman valmiiks ja kaksi tenttiä hyvin läpi, jotta alkaisi joululoma.

Rauhallista joulunodotusta lukijoille!