Joulua odotettiin, se tuli, meni ja rokkasi! Ei YHTÄÄN riitaa! Hampaita purin yhteen vain kerran, pari. Yleensä viimeistään aattoaamuna emännällä nousee savu korvista ja tapanina jo tilaillaan paluu lippuja Turkuun. Viime vuosihan oltiin ihan omassa kotona - kiitos edellisen joulun kauheuksille. Tänä vuonnakin houkutti, mutta hellyin äitini pyynnöille ja niin mennä lotkotimme pohjoiseen. Kamalinta joulussa oli kotiin paluu lahjavuoren kera. Meillä oli oltu kiltteinä, kovin kiltteinä.

Tänä vuonna onnistuin lahjomaan ihmisiä itse neulotuilla lahjoilla. Syksyn kilkkasivat puikot niin puistossa kuin Mammakeitaassakin: saldona pipoja ja pantoja (suurin osa knittyn mainioilla ohjeilla), sukkia (IK:sta ja omasta nupista), Shetland Triangle-huiveja, tossuja jne. Vastaanottajat olivat yhtä lukuunottamatta innostuneita. Ehkä emme ota sitä yhtä lukuun.. ;D

Uudelle vuodelle on hommia tiedossa. Gradua pitäisi aloitella syksyllä, piironki pullistelee lankoja, jotka odottelevat neulomista tai koolausta ja Mammakeitaalla on vaihteeksi ohjelmaa ainakin neljänä päivänä viikossa. Appivanhemmat saapuvat Suomeen helmikuussa. Siihen mennessä on jalo pyrkimykseni desinfioida kotimme ja pikakasvattaa lapsemme. Kuopuskin huutelee kypsässä vuoden ja yhdeksän kuukauden iässä kelle tahansa joka vaivautuu kuuntelemaan: KAKKAPÄÄ!! Hiukan kun julmasti mulkaisen pieni enkelini hymyilee vienosti ja korjaa solvaustaan: KUKKAPÄÄ!! Kiero pieni kivisydän!! Äidin tyttö!