Ystäväni Mirkka mietti blogissaan tavis- ja hörhökäsitteitä. Sen kummemmin kenenkään tavissuutta tai hörhöyttä arvioimatta jäin miettimään mitä nämä minulle merkitsevät.

Olen siis hörhö. Semihörhö silloin kun porukassa on "oikeitakin" hörhöjä, mutta muuten ihan hörhö vaan,  etenkin omassa perhepiirissäni. Se, että hoidan lapsiani kotona ei vielä tee minusta hörhöä. Eikä se, että imetän lapsiani. Se, että imetin esikoistani 4½ vuotta tekee minusta sukulaisteni silmissä hörhön. Puhumattakaan raskaudenaikaisesta imetyksestä ja sitä seuranneesta tandemista. Luomuruokainnostukselleni ja kestovaipoille pyöritellään silmiä. Kuukupille nauretaan jo ihan avoimesti. Entäs homeopatia ja rokotekriittisyys? Kierrätys? Autottomuus? Lapsentahtisuus? Lääkkeetön synnytys?

Juu, oon ihan ufo! Surulliseksi asian tekee se, että mitään näistä valinnoista en ole tehnyt hörhöys mielessä. Käytän hörhösanaa samallalailla kuin läskisanaa - kerkesinpäs sanoa sen itse ennenkuin joku muu ehti haukkumaan. Itsesuojeluvaistoa siis!

Mitä hörhöys minulle on? Se on omat tärkeät valintani läskiksi lyövä peitenimitys. Monet perheemme valinnat ovat valtavirrasta poikkeavia (eivät toki kauas, mutta tarpeeksi kauas kai), mutta eivät usein näy päällepäin meistä tai lapsistamme. Olen tehnyt itsestäni hörhön. Valinnut tämän sanan kuvaamaan itseäni. Tehnyt itsestäni oudon sukulaisten epäilevien katseiden alla. Miksi en pidä heitä outoina? Miksi posket punoittaen kuuntelen naureskelua ja kuittaan sen sanomalla, että "Mää nyt vaan oon tämmönen hörhö"? Juu, tässä mennään jo kotikasvatukseen - minulla ei ole "lupaa" pahoittaa kenenkään mieltä. Erimieltä ei saa olla naamatusten ettei vaan loukkaa toista. Tästä olen pyrkinyt eroon koko aikuisikäni, mutta omassa kasvuympäristössäni olen todennut parhaimmaksi selviytymisstrategiaksi myötäilyn ja vaikenemisen. Sitä toistakin lähestymistapaa olen kokeillut - toimi todella huonosti ja aiheutti pahaa mieltä ympäristössä... :(

Omassa ystäväpiirissäni olen valinnoiltani ihan tavismateriaalia. Kuinka rentouttavaa! Olen yksi meistä enkä yksin valintojeni kanssa. Hörhö tai tavis, mitä sillä on väliä. Pääasia, että lapset kasvavat ja kukoistavat ja sen reilunkaupankaffemukin yli näkyy ymmärtävän ystävän naama!