Esikoiseni on taas väläytellyt nerouttaan. Meinasi junassa Oulusta Turkuun välillä hiukan hävettää ja välissä rinta repeili ylpeydestä.

Eka vaihtoehto: Eevinkäinen leikki toisen noin nelivuotiaan kanssa puuhavaunun "veturissa". Pieni poika sanoa töräytti yhtäkkiä: "Mun iskä on linnassa!"  Tyär katseli hetken mietteissään ja esitti sitten kysymyksensä: "Onko sun isä prinssi?"  Poikaa nauratti: "Eiku se on vankilassa!"  Eevuskan kasvoille levisi ymmärtävä hymy: "Ai se on Haisuli!" Pojan mummo (?) tuli tällöin ja vei pojan kyselemättä pois vaunusta. Olisi ollut mielenkiintoista kuunnella keskustelu loppuun - poika kun ei näyttänyt olevan pätkääkään häpeilevä, vaan julisti asian ihan ookoo faktatietona.

Ja sitten ylpeilyosastoon. "Äiti, sulla on niin kauniit vihreät silmät. Niistä näkyy paljon rakkautta ja pieniä tyttöjä."  *niisk* Niinhän niistä näkyy...