Taas on ollut hiljaista tässä blogissa. Syksy ja sitä myöden arki alkoi kun Jii lähti 10 päiväksi Saksaan. Sain taas muistutuksen siitä miksi inhoan noita reilun viikon reissuja. Me ei ehditä tottua ikävään. Mulla on pinna kireellä ja tytöt sitte ottaa mallia mun happamesta naamasta: loistava sekametelisoppa! Iltaisin oon niin kuitti että vaan istun neulomassa kunnes silmä alkaa luppasta. Tosi jännää! Tosta viittii blogata...

Viikon aikana olen kirjoitellut lapulle pieniä blogausideoita. Osa niistä muistaakseni oli ihan hyviä ja käyttäisin mieluusti nyt hyväkseni kun iso pyörä pyörii tyhjää. Pitäis vaan löytää se lappu ensin.... Tän blogin ei ollut tarkoituskaan olla mikään ajankohtaisten asioiden ruotimisfoorumi vaan sellainen tajunnanvirta-arkiblogi. Sääli vaan, että meidän tapahtumat ovat viime aikoina olleet NIIN tylsiä, että en vaan saa kirjoitettua niistä....Verhojen ompelua, vaippojen täyttöä, neulontaa, kaupassa käyntiä ja puistossa notkumista höystettynä imuroinnilla, ruuanlaitolla, pyykkirumballa ja pyllyn pyyhinnällä. Mikä soppa! Avot!

Ystäväni Akukka heitti meemillä. Meemailen aikaisintaan maanantai-iltana. Ja kirjoitan blogausideoita lasteni otsiin - jospa ne eivät häviäisi niin tehokkaasti kuin kaikki paperilaput tässä huushollissa....

Huomenna pääsee taas Mammikseen hermolepäämään. Se on ainoa paikka Pearl Jamin konserttia lukuunottamatta, missä voin hermolevätä 130 db:n melussa! :)

Ehkä mulla on asiaakin ens viikolla ( no on jos löydän sen maagisen paperilapun...). Ehkä.