Joskus tekis mieli ottaa ja paeta vuorille. Niinku tänään. Ei riitä, että kaikki nukkuu huonosti kun on niin läsö ilma, mutta Hegulin hampaat (KAIKKI kakkoset) on puskeneet läpi jo viikkoja ja nyt ollaan siinä vaiheessa, missä ikenet on punaiset ja turvoksissa ja uni ei tule - itku kylläkin. Eevuskakin on kiukutellut kiitettävästi. Näyttäviä raivareita saimme todistaa tänäkin iltana kahteen otteeseen. Naapurit kuvittelee varmaan kaikenlaista kun yksi huutaa hysteerisenä: "Äiti, älä jätä minua! Olen sinun oma tyttösi!" ja toinen huutaa muuten vaan äitiä noin tuhannen desibelin voimakkuudella...Että tämä vanhemmuus on juhlaa...

Nyt molemmat tytöt ovat unten mailla (Heta tosin supon voimalla), mutta mulla ei ole voimia/haluja tehdä mitään. Mieskin on lähdössä reissuun..:( Onneksi on Mammakeidas ja kaikki Mammakeitaan terapoivan ihanat ystävät.

Ja sitten pieni pyyntö: Viilenispä. Tulispa vaikka syksy.